Henkisen etsijän polulla vaanii monia sudenkuoppia, joihin putoaminen saattaa jarruttaa etenemistä pidemmän aikaa. Useimmille tuttuja rotkoja ovat hopiumi ja pelkoporno.
Pelkoporno tarkoittaa sisältöä, joka tarjoaa synkkiä, toivottomia tulevaisuuden näkymiä. Mitään toivoa paremmasta ei enää ole, vaan tuho on väistämätön. Kliimaksi saavutetaan piehtaroimalla kaikkein karmivimmissa tuomiopäivän skenaarioissa ikuisine kadotuksineen. Aivot saavat hermoja kihelmöivästä sisällöstä kemiallisen vasteen, johon mieli jää koukkuun. Pelkoporno on katteetonta epätoivoa.
Hopiumi tulee englannin kielen sanoista hope (toivo) ja opium (oopiumi). Hopiumi on katteetonta toivoa, joka vaikuttaa mieleen yhtä koukuttavasti kuin huume. Sitä on saatava aina vain lisää tai muuten olo tuntuu huonolta.
Kumpikin on pelon energiaa
Hopiumi ja pelkoporno saattavat aluksi vaikuttaa toistensa vastakohdilta, mutta todellisuudessa ne ovat saman kolikon kääntöpuolia. Kumpikin perustuu pelon energialle.
Katteettoman toivon koukkuun jäänyt mieli pelkää katsoa itseään ja maailmaa sellaisena kuin ne ilmenevät. Alitajunnassa on käsittelemättömiä pelkoja, joiden uskotaan olevan ylivoimaisia vihollisia, jotka saavat vallan, mikäli niitä katsotaan suoraan silmiin. Siksi mieluummin halutaan uskoa, että ongelmaa ei ole tai että se on jo ratkaistu. Tietoinen mieli kiinnittyy siihen, mitä se haluaa kuulla – ei siihen, mikä on totta. Hopiumin ja pelkopornon todellinen lähde on oma alitajunta.
Hopiumiin takerrutaan epätoivoisesti, jotta ei pudottaisi takaisin pelon maailmaan. Pelkoa itsessään ei olla voitettu, vaan se kummittelee alitajunnassa.
Sekä hopiumiin että pelkopornoon koukkuun jääminen laskee energioita. Hopiumi ei ole korkeasti värähtelevää energiaa. Se on valhetta, unilääkettä, joka on puettu kauniiseen verhoon sekä onttoihin sanoihin valosta ja rakkaudesta. Kuten useimmat huumeet, hopiumi tuo aluksi hyvän olon, mutta vaikutuksen haihduttua laskutila on kahta kauheampi. Katteettoman toivon väistämättä sulaessa pois energiataso on entistä alhaisempi.
Näennäispositiivinen ajattelu
Tässä hullussa ajassa monet herkät, syvästi aistivat sielut katselevat kauhulla maailmamenoa tuntien voimattomuutta. Tällöin tarraudutaan tarjottuihin hauraisiin oljenkorsiin.
Hopiumi on erityisen laaja ja vakava ongelma henkisissä piireissä, koska sitä ei yleensä tunnisteta pelon lapseksi. Se on salakavalasti naamioitu positiivisuudeksi. Valheeseen takertuminen ei kuitenkaan koskaan ole positiivista ajattelua, eikä positiivista tulevaisuutta manifestoida valheiden pohjalta. Ongelmat eivät ratkea pelkästään toivomalla ja kieltäytymällä kohtaamasta niitä. Kehitystä ei voi jouduttaa eikä toivomaansa saada näennäispositiivisella ajattelulla.
Ikuinen odotustila
Sekä hopiumi että pelkoporno passivoivat mielen odotustilaan. Pelkopornosta riippuvaiseksi tullut mieli uskoo, että mitään ei kannata tehdä, koska tuho on väistämätön. Oma voima on imetty kuvitellulle ulkopuoliselle, ylivoimaiselle vastustajalle. Toivoa ei enää ole. Väistämätöntä loppua jäädään odottelemaan sohvan pohjalle.
Hopiumiin addiktoitunut uskoo, että työtä ei tarvitse tehdä, koska paratiisi tulee itsestään ulkopuolisen tahon hoitamana. Oma voima luovutetaan ulkopuoliselle pelastajalle. Kaikki on jo hoidettu kuntoon, eikä tarvitse kuin odottaa. Ja vielä vähän odottaa. Kyllä se sieltä vielä tulee, kun vain jaksaa odottaa. Vielä vähän. ”Jaksaa, jaksaa! Seuraavaan päivämäärään saakka!”
Hopiumin ainoa tarkoitus on saada jaksamaan seuraavaan annokseen saakka. Mitään konkreettista katteeton toivo ei koskaan tule tarjoamaan. Käyttäjä on koukussa, eikä ole omavarainen, omavoimainen jumalallinen olento, jolla on kyky siirtää tarvittaessa vuoria.
Hopiumi mielenhallinnan keinona
Negatiivinen polariteetti tuntee ihmismielen toiminnan. Se käyttää häikäilemättä hyväkseen tietämystään manipuloidakseen kollektiivista tietoisuutta.
Epävireiset kanavoijat ja selvänäkijät sekä Cabalin valkohattuina esiintyvät disinformaatioagentit käyttävät hopiumia mielen hallintaan. Yleensä pelkoporno tunnistetaan helpommin disinformaatioksi, mutta myös hopiumin tarkoitus on passivoida ja tuhota todellinen toivo, ja sitä kautta luoda negatiivinen tulevaisuus.Vaikutuskohteet saadaan vähitellen kypsytettyä ja lannistettua toistuvilla väärillä ilon päivämäärillä ja tapahtumilla. Kun valheelliselle pohjalle rakennettu toivo romahtaa kerta toisensa jälkeen, entistä suurempi huoli ja ahdistus valtaavat mielen.
”Jos se tuntuu hyvälle, sen täytyy olla totta”
Viestin totuuspohjaa ei tule arvioida pelkästään sen perusteella, millaisen olon se saa aikaiseksi. Kaunis valhe saa usein olon tuntumaan hyvälle ja ruma totuus pahalle. Jos jokin viesti tuntuu hyvälle, se ei välttämättä ole totta. Jos mieli sisältää harhoja, silloin harhainen sanoma niin sanotusti resonoi.
Pintapuoleisesti pelottavalta tuntuva sisältö ei välttämättä ole pelkopornoa. Mieli luo pelon, ei kohdattu mediasisältö. Valheessa elävä mieli pelkää totuutta. Totuus saattaa aluksi tuntua ahdistavalta.
Useimmat ihmiset esimerkiksi pelkäävät kuolemaa. He eivät halua edes kuulla puhuttavan siitä tai masentuvat ajatellessaan oman elämänsä päättymistä. Tällöin heidän mielensä on taipuvainen takertumaan valheelliseen toivoon, joka lupaa ikuista elämää fyysisessä kehossa. Henkisen kehityksen kannalta tämän toteutuminen olisi katastrofaalista.
Itsensä tuntevalle kuoleman ajatteleminen ei aiheuta pelon tunnetta. Kuolema näyttäytyy transformaationa, kotiinpaluuna, porttina rajattomampaan elämään.
Päällisin puolin hyvältä tuntuva sanoma ei välttämättä ole totta, eikä pahalta tuntuva ole välttämättä valhetta. Kun ymmärrys kasvaa, saattaa aikaisemmin negatiiviselta vaikuttanut kääntyä positiiviseksi tai päinvastoin.
Pimeyden havaitseminen omassa mielessä ja maailmassa tuntuu aluksi pelottavalta ja epämiellyttävältä. Katse mieluummin suuntautuisi poispäin. Mieluummin kuulisi pelkkiä kehuja ja hyviä uutisia siitä, kuinka työ on jo tehty ja seuraavaksi koittaa välitön palkinto. Sisäinen työ ei ole helppoa, mutta ainoa tie eteenpäin on olla armoton valheille, joita oma mieli hellii. Ongelmia ei korjata pelkästään toivomalla ja haluamalla.
Hopiumin ja pelkopornon oravanpyörä
Hopiumin ja pelkopornon sudenkuopat muodostavat oravanpyörän. Ensin mieli huumaantuu hopiumista. Kun toivo osoittautuu perusteettomaksi, eikä luvattu ulkoinen pelastus toteudu tiettynä päivämääränä, mielen valtaa masennus ja usko, että ehkä pelkopornon levittäjä onkin oikeassa. Pelkopornossa aikansa ryvettyään mieli takertuu jälleen hopiumiin tunteakseen olonsa hyväksi.
Innostuminen–> lannistuminen–> innostuminen–> lannistuminen. Hopiumin ja pelkopornon oravanpyörä imee energian pois. Paikallaan juoksemalla voi tuhlata aikaansa vuosikymmeniä pääsemättä mihinkään.
Hopiumi ja pelkoporno muodostavat ikiliikkujan, joka pyörii niin kauan, kunnes kyydissä oleva ymmärtää hypätä pois. Kummatkin on hylättävä, mikäli haluaa saavuttaa tasapainon. Molemmat ovat yhtä lailla myrkkyä mielelle eivätkä edistä totuutta.
Todellinen toivo
Vastalääke hopiumin ja pelkopornon oravanpyörässä roikkumiselle on todellinen toivo, jonka kaksi edellä mainittua yrittävät tuhota.
Toivon puhtaampi muoto on usko. Se saa voimansa rakkaudesta. Uskon, ei uskomuksen, tarkoitus on kaivaa esiin rakkaus – kaiken todellinen olemus.
Todellinen toivo on sitä, että uskoo kykenevänsä vilpittömillä ponnisteluillaan löytämään todellisen itsensä ja tiensä takaisin Luojaan yhteyteen. Luoja on kaikkialla, eikä mitään muuta ole olemassa. Päämäärä on lähempänä kuin käsivarren mitan päässä. Yritys ei onnistu ilman uskoa, että Itsen löytäminen on mahdollista.
Todellinen toivo kumpuaa aina sisältä. Se on ulkoisista olosuhteista riippumatonta. Se ei suuntaudu tulevaisuuteen eikä menneisyyteen. Todellinen toivo ei ole ulkoisessa pelastumisessa.
Kolmas tiheys ei ole ymmärryksen ja tietämisen taso edes subjektiivisesti. Siksi usko on välttämätöntä, ja sen väheksyminen viestii tietämisen harhasta. Viisaat ymmärtävät, että eivät tiedä.
Luojan Suuri suunnitelma ei ole sattumanvarainen eikä pahantahtoinen. Kaikella on ääretön merkityksensä. Kun on vaikeaa, usko on valo, joka loistaa tähtenä illuusion pimeydessä. Todellinen toivo auttaa katsomaan päällisin puolin pelottavalta vaikuttavia seikkoja rakkauden näkökulmasta.
Negatiivinen polariteetti haluaa tuhota uskon. Vailla uskoa oleva ihminen on heikko, pelokas ja helposti manipuloitavissa. Kuolemanpelko on suurimpia aseita, joilla massojen mieltä hallitaan.
Tänä aikana uskoa koetellaan. Hopiumin nauttiminen kohottaa hiipuvaa uskoa vain seuraavaan annokseen saakka. Todellinen positiivinen ajattelu ei perustu valikoivalle havainnoinnille tai negatiivisen polariteetin olemassaolon ja toiminnan kieltämiselle, vaan rakkauden näkemiselle kaikessa luodussa, kaikissa tapahtumissa.
Mikään, minkä ei ole tarkoitettu toteutuvan, ei toteudu, vaikka kuinka yrittäisi manifestoida. Kaikki, mikä on tarkoitettu toteutuvan, tulee toteutumaan, vaikka kuinka yrittäisi estää. Hyväksymällä Luojan Suuren suunnitelman on helpompi kohdata haasteita.
Tärkeintä tässäkin ajassa on avata sydän ja pitää se auki. Onko se helpompaa vai vaikeampaa kuin rauhallisempana aikakautena? Mieli helposti kuohuu maailman mukana, mutta myrskyn silmässä on aina tyyntä. Jos kykenee pelon ja siitä kumpuavan vihan ympäröidessä hiljentämään mielensä ja voimistumaan rakkaudessa, on läpäissyt vaikean testin.
”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. kirje korinttolaisille 13)
***
Aihetta sivuava artikkeli:
Kosminen Valo 