Artikkelit

Maailmankaikkeuden synty ja luomisen eteneminen

luo2
Tuskin mikään muu on kiehtonut ihmismieltä niin paljon, kuin sen pohtiminen, mitä oli ”aikojen alussa”. Miten luominen sai alkunsa? Yleensä ihmismieli yrittää hahmottaa tätä ongelmaa ajattelemalla lineaarisen aikajanan, jossa tapahtumat seuraavat toisiaan siistissä järjestyksessä johtaen lopulta ihmisen ilmaantumiseen tälle planeetalle – ihmettelemään luomista.

Luomisen alku

Yhden lain mukaan ei ole olemassa kuin yksi olento, joka on Luoja. Tämä tietenkin herättää kysymyksen, mikä on Luoja ja miten Luoja sai alkunsa? Ra kertoo, että ensimmäinen tunnettu asia luomisessa on äärettömyys:

 Kysyjä: Voitko kertoa luomisen ensimmäisen tunnetun asian?

Ra: Luomisen ensimmäinen tunnettu asia on äärettömyys. Äärettömyys on luominen.

Kysyjä: Siten tästä äärettömyydestä täytyy tulla sen, jonka me koemme luomisena. Mikä oli seuraava askel tai kehitys?

Ra: Äärettömyys tuli tietoiseksi. Tämä oli seuraava askel. (k1, s13, 129)


Tietoiseksi tulemisen jälkeen äärettömyys keskitti itsensä täyteydeksi (vertaa tyhjyyteen). Älyllisen äärettömyyden keskittyminen johti äärettömään ja älylliseen energiaan. ”Tyhjinkin tyhjiö” on siis täynnä ääretöntä/älyllistä energiaa, joka on rakkautta.

Ra: Tietoisuus johti äärettömyyden fokuksen äärettömäksi energiaksi. Olette kutsuneet tätä useilla nimillä yleisimpien ollessa ”logos” tai ”rakkaus”. (k1, s13, 129)

Ra: Rakkaus voidaan nähdä äärimmäisen korkean järjestyksen energiatyyppinä, mikä saa älyllisen energian muodostumaan älyllisen äärettömyyden potentiaalista erityisellä tavalla. Kaikki rakkaus virtaa Ykseydestä. (k2, s27, 8)

 

Ykseys on kaikki, mitä on. Ykseydellä on potentiaali ja kinetiikka. Älyllinen äärettömyys on potentiaalia eli rajattomia mahdollisuuksia, ja älyllinen energia on kinetiikkaa eli rajattomien mahdollisuuksien ”liikkumista”, toteutumista. Pohjimmiltaan potentiaali ja kinetiikka ovat yksi ja sama. Luominen tapahtuu, kun älyllinen äärettömyys fokusoituu älylliseksi energiaksi.

Rakkaus on yksi alkuperäinen Ajatus, josta kaikki muu kumpuaa. Yksi Alkuperäinen ajatus on Luojan kaikkien aikaisempien kokemusten sadonkorjuun tulos. Toisin sanoen se on lopputulos siitä, mitä Luoja löysi itsestään luomisen edellisen syklin perusteella.

 IC 5070, The Pelican Nebula

Luojan jakautuminen yksilöllisiksi osiksi

Ensimmäiset sattumanvaraisesti liikkuneet älyllisen energian virtaukset alkoivat muodostaa energiakuvioita. Kuviot alkoivat säädellä rytmejään ja energiakenttiään luoden universumeja ja tiheyksiä (”ulottuvuuksia”). Vapaan tahdon periaate antaa älylliselle energialle vapauden liikkua millä tahansa tavalla, joten universumeja ja ulottuvuuksia voi olla ääretön määrä. Ulottuvuudet jakautuvat oktaavin sisään. Universumit eivät tässä vaiheessa olleet vielä fyysisiä.

Älyllisen energian muodostaessa älykkäitä kuvioita yksilöllistyivät nämä energiakuviot, ja niistä tuli Kanssaluojia. Älyllisen äärettömyyden halu kokea itsensä sai Sen jakautumaan yksilöllisiksi osiksi, joilla kaikilla on vapaa tahto. Jokaisesta yksilöllistyneestä osasta tuli Kanssaluoja, joka jatkoi luomista haluamallaan tavalla. Kanssaluojat loivat fyysisen materian, joka koostuu valosta. Kaikki on siis luotu rakkauden valolla.

Näin syntyi ääretön määrä universumeja sisältäen äärettömästi galakseja tähti- ja planeettajärjestelmineen. Jokainen universumi, galaksi ja tähti ovat Kanssaluojia (Logos, ali-Logos, ali-ali-Logos jne., kuten on myös jokainen entiteetti pienimmästä suurimpaan). Jokainen Kanssaluoja loi luomaansa universumiin paikalliset luonnonlait. Myös eri galakseissa ja aurinkokunnissa luonnonlait vaikuttavat paikallisesti. Elämisen ja kokemisen muodoissa on sellaista vaihtelevuutta, jota ei ole mahdollista ymmärtää edes villeimmissä kuvitelmissa.

luo4Huolimatta paikallisista eroista, tapahtuu tietoisuuden evoluutio eri galakseissa kuitenkin samantyylisesti kulkien läpi eri tiheyksien. Yhden laki on universaali laki, joka pätee kaikkialla äärettömässä luomisessa.

 Kysyjä: Siten Yhden laki on tosiaan universaali luoden etenemisen kohti kahdeksatta tiheyttä kaikissa galakseissa. Pitääkö tämä paikkansa?

Ra: Tämä pitää paikkansa. On äärettömästi muotoja, äärettömästi ymmärryksiä, mutta eteneminen on yksi. (k1, s16, 156)

Mitä pidemmälle Luojan jakautuminen etenee, sitä vähemmän puhtaasti muodot ottavat osaa yhden alkuperäisen Ajatuksen voimaan. Muodot ikään kuin vaipuvat uneen ja keskittyvät enemmän kokemiseen kuin omaehtoiseen luomiseen. Tästä huolimatta kaikki Luojan osat piskuisimmasta valtavimpaan ovat Kanssaluojia. Jokainen Kanssaluoja on holografinen kuva Yhdestä Äärettömästä Luojasta sisältäen saman potentiaalin. Olemme kaikki Luojan ”pienoismalleja”, jotka koostumme valosta ja rakkaudesta etsien vapaan tahdon kautta valoa ja rakkautta. Tätä voidaan pitää luomisen paradoksina.  Kaikkein ”rakkaudettominkin” asia koostuu pohjimmiltaan rakkaudesta.

 

Vapaa tahto 

”Vääristymä”-sana (distortion) on yksi kaikkein eniten väärinymmärretyimmistä termeistä, joita Ra käyttää. Ra käyttää ”vääristymä”-sanaa neutraalina ilmaisuna, eikä sanalla ole negatiivista latausta. Kaikki asiat luomisessa, jotka ilmaantuivat äärettömyyden tietoiseksi tulemisen jälkeen, ovat vääristymiä, oli sitten kyseessä valo, rakkaus tai vapaa tahto. Olemattomuudessahan ei ole mitään, ja olemattomuus on se, mistä kaikki alkoi. Vaikka vapaa tahto, rakkaus ja valo ovat illuusion todellisimpia asioita, ovat ne silti illuusiota (tai pikemminkin sen rakennuspalikoita), jolla Luoja leikkii itsensä kanssa. Kaikkein ensimmäiset vääristymät ovat kaikkein puhtaimpia, koska ne ovat vääristyneet vähiten. Eniten vääristyneimpiä Luojan luomuksina voidaan pitää asioita, jotka ovat ajautuneet kauimmaksi yhden alkuperäisen Ajatuksen puhtaudesta värähdellen epäharmonisesti.

Ensimmäinen vääristymä on vapaa tahto. Kun älyllinen äärettömyys tuli tietoiseksi, syntyi vapaa tahto, jonka kautta Luoja voi kokea itsensä. Vapaa tahto on ensimmäinen asia luomisessa. Vapaa tahto on ehdoton edellytys sille, että Luoja voi ylipäätään kokea mitään. Ilman sitä ei olisi kokemista. Kaikki kokemukset kumpuavat vapaasta tahdosta. Vapaa tahto on seurausta siitä, että Luoja haluaa tuntea itsensä. Äärettömyys ja äärettömät kokemisen ja valinnan mahdollisuudet eivät olisi mahdollista ilman vapautta. Jos Luoja rajaisi jonkin osa-alueen kokemisesta, ei Luoja olisi äärettömyys.

luo3Vapaa tahto on perustava luomisvoima. Se pitää elämänpelin käynnissä. Korkeampien ulottuvuuksien olennot tietävät vapaan tahdon pyhyyden, joten siksi ne pyrkivät kaikin keinoin olemaan sitä rikkomatta.

Vapaa tahto saa aikaan (tai on laajennetussa muodossa) hämmennyksen lain (Law of Confusion). Hämmennyksen lain nimi viittaa siihen, että vapaa tahto mahdollistaa Luojan etsimään sellaisia kokemisen tapoja, joissa se unohtaa oman alkuperänsä täydellisesti. Tämä aiheuttaa mahdollisuuden erehtyä. Jos ei olisi mahdollisuutta erehtyä, ei olisi mahdollisuutta kokea. Siten voidaan jopa sanoa, että erehtyminen ei ole ainoastaan inhimillistä, vaan se on suorastaan jumalaista. Heti oikein jokaisen asian tekemällä – kulkemalla pitkin luotisuoraa kehitysviivaa ensimmäisestä ulottuvuudesta viimeiseen – olisi kaikki ennalta määrättyä ja Luojan itsensä kokemisen matka äärimmäisen tylsä. Kolmannessa ulottuvuudessa hämmennyksen laki vaikuttaa voimakkaasti unohduksen verhon takia, ja itseään etsivät Luojan osat – ihmiset tällä planeetalla – erehtyvät toistuvasti ja ovat hyvin hämmentyneitä etsiessään suuntaa elämäänsä.

 Ra: Tämä (kolmas ulottuvuus) on ainoa unohduksen paikka. Kolmannen tiheyden entiteetille on välttämätöntä unohtaa, mikä se todella on, jotta hämmennyksen ja vapaan tahdon mekanismit voivat operoida vasta inkarnoituneessa tietoisuuskompleksissa. (k1, s21, 193)

Ra: Jos ei olisi väärinymmärryksen, ja siten ymmärryksen, potentiaalia, ei olisi kokemista. (k3, s54, 24)

Voisi sanoa, että Maa-planeetalla hämmennys ja väärinymmärrys ovat valtaisaa useimpien vajottua täydellisesti illuusion lumoihin uskoen, että sen takana ei ole suurempaa todellisuutta. Asiassa ei ole kuitenkaan mitään väärää, vaan se on Luojan yksi tapa kokea itsensä. Joskus onkin (humoristisesti) todettu, että ateisti on Luojan kaikkein suurin ja rakkain saavutus – itsensä jumalaisen luonteen unohtanut ja kieltävä tietoinen olento.

 

 Rakkaus

Luomisen toinen vääristymä on rakkaus. Vapaan tahdon keskittäminen tuottaa rakkauden, eli kuten jo aikaisemmin todettiin: älyllisen äärettömyyden fokusointi tuottaa älyllisen energian.

 Ra: Ensimmäinen vääristymä, vapaa tahto, löytää fokuksensa, jonka tunnette logoksena, Luovana toimintaperiaatteena tai rakkautena. Tätä fokusta voidaan kutsua toiseksi väärentymäksi. (k1, s16, 148)

Rakkaus on suuri aktivoija ja perustavaa laatua oleva Kanssaluoja. Rakkaus on ääretön älyllinen energia, joka etsii tapoja tuntea itsensä. Rakkaus luo tämän kokemamme illuusion kaikkine ulottuvuuksineen ja muotoineen. Rakkaus on Luojan luonne.

Ra: Rakkaus käyttää Sen älyllistä energiaa luodakseen tiettyjä illuusioiden tai tiheyksien kuvioita tyydyttääkseen Sen omaa älyllistä arviota itsensä tuntemisen metodista. (k2, s27, 9)

 NGC6188

 Valo

Luomisen kolmas väärentymä on valo. Valo on kaiken energian olemus. Se on kaiken materian ja kaikkien entiteettien todellinen olemus.

Ra: Kaiken energian alkuperä on vapaan tahdon toiminta rakkaudessa. Kaiken energian olemus on valo käsittäen sisäisen valon, joka on itsen johtotähti. Tämä on kaikkien entiteettien todellinen olemus. (k3, s54, 30)

Lukemattomat henkiset opetukset painottavat, kuinka etsijän on etsittävä valoa itsensä sisältä, eikä turvauduttava keinovaloon, jota ulkopuoliset lähteet tarjoavat. Henkinen kehitys on yhtä kuin sisäisen valon voimistumista.

 Ra: Sisäinen valo on olemisesi ydin. Sen voima on yhtä suuri kuin sinun tahdonvoimasi etsiä valoa. (k3, s57,46)

Vapaa tahto, rakkaus ja valo ovat siis kolme ensimmäistä väärentymää, jotka luovat tämän illuusioiden äärettömän verkon, jota on kokemassa ääretön määrä olentoja.

 Ra: Tämä älyllinen energia siten luo väärentymän, joka tunnetaan valona. Näistä kolmesta väärentymästä tulee monia, monia väärentymien hierarkioita, joilla on jokaisella omat paradoksinsa yhdistettäväksi, yhdenkään ollessa tärkeämpi kuin toinen. (k1, s16, 148)

Vapaa tahto, valo ja rakkaus ovat yksi ja sama. Ne syntyvät ykseydestä. Valo on rakkautta ja rakkaus on valoa.

 luo6

 Luomisen rytmi

Luominen voidaan tiivistää eri askeleiksi seuraavasti:

0. Äärettömyys.

1. Äärettömyys tulee tietoiseksi.

2. Äärettömyys fokusoituu älylliseksi energiaksi.

3. Sattumanvaraisesti liikkuva älyllinen energia järjestäytyy muodostaen aineettomia universumeja ja ulottuvuuksia.

4. Älyllinen äärettömyys yksilöityy Kanssaluojiksi.

5. Kanssaluojat luovat rakkauden valolla fyysisen materian.

6. Galaksit, tähdet ja planeetat syntyvät.

 

Todellisuudessa kaikki askeleet kuitenkin tapahtuvat samanaikaisesti: ”Kaikki askeleet ovat samanaikaisia ja äärettömiä” (Ra, k1, s13, 130). Askeleita on mahdotonta asettaa aikajärjestykseen. Ei ole olemassa aikojen alkua eikä siten myöskään aikojen loppua. On vain ikuinen nykyhetki, jossa älyllinen äärettömyys tanssii.

M8Luomisen seuraavat askeleet voidaan tiivistää:

7. Edellä mainittu askelkuvio toistuu, mutta tällä kertaa planeetallisessa ympäristössä. Luoja lähtee tutkimaan itseään ensimmäisessä tiheydessä, jossa aluksi velloo sattumanvaraisuus eli kaaos. Vähitellen tuli, ilma, vesi ja maa järjestäytyvät muodostaen kasvualustan elämälle. Älyllinen äärettömyys tulee tietoiseksi planeetan pinnalla.

8. Luominen etenee toiseen värähtelytiheyteen, jossa tarkoitus on kasvaa ja saavuttaa itsetietoisuus eli yksilöityä.

9. Kolmannessa tiheydessä yksilöitynyt Kanssaluoja, ihminen, alkaa tehdä valintoja ja ottaa osaa luomiseen. Kanssaluoja-ihminen luo oman todellisuutensa, sekä tekee tärkeän valinnan toisten palvelemisen ja itsensä palvelemisen välillä, mikä määrittää seuraavien tiheyksien, neljä ja viisi, kokemusnäkökulman.

10 – 14. Liikkuen tiheydestä neljä kohti seitsemää ottaa sielu yhä enemmän osaa yhden alkuperäisen Ajatuksen luomisvoimaan. Kahdeksas tiheys on syklin loppu, ja samalla seuraavan syklin ensimmäinen ulottuvuus.

Älyllisellä äärettömyydellä on samankaltainen rytmi tai virtaus kuin jättiläismäisellä sydämellä. Äärettömyydellä on keskus, josta luominen levittäytyy. Myös kaikki luomisen osat sisältävät keskuksen, josta käsin kasvu tapahtuu.

Ra: Äärettömyydelle on keskus. Tästä keskuksesta kaikki levittäytyy. Siten luomiselle, galakseille, tähtijärjestelmille, planeettajärjestelmille ja tietoisuudelle on keskukset. Jokaisessa tapauksessa voit nähdä kasvun keskuksesta ulospäin. (k4, s82, 64)

Koko luomisen keskustaa voidaan kutsua keskusauringoksi, josta luominen levittäytyy ulospäin, kunnes kaikki kokemukset ovat tulleet päätökseensä. Kun henkinen massa on saavutettu, kutsuu älyllinen äärettömyys kokemukset takaisin. Tällöin alkaa sisäänpäin vetäytyminen, kunnes kaikki on sulautunut yhteen. Älyllinen äärettömyys tulee jälleen äärettömyydeksi vailla tietoisuutta. Tämän jälkeen suuri luomisen sykli käynnistyy uudelleen, kun tietoisuus taas herää. Tätä jatkuu ikuisesti. Idässä ilmiö tunnetaan Brahmanin sisään- ja uloshengityksenä.

Kolmannen tiheyden rajoittuneesta tietoisuudesta käsin tarkastellen luominen vaikuttaa sisältävän lukemattomia paradokseja: kaikki koostuu valosta ja rakkaudesta, mutta silti koemme vihaa, pelkoa ja kärsimystä. On vain Yksi, mutta silti koemme moninaisuutta. On vain ikuinen nykyhetki, mutta silti koemme lineaarisesti etenevän ajan. On vain ykseys, mutta koemme polariteetin. Todellinen olemuksemme on rajattomuus, mutta silti koemme elämämme rajallisena.

luo8Ensimmäinen paradoksi, joka aiheutti kaikki muut paradoksit, oli Luojan jakautuminen moneksi yksilölliseksi osaksi. Tämä oli uskomaton temppu, sillä sinällään äärettömän Luojan luonne ei voi olla monta, koska monta on äärellinen käsite:

 

Ra: Se mikä on ääretön, ei voi olla monta, koska moninaisuus on äärellinen käsite. Äärettömässä Luojassa on vain ykseys. (k1, s1, 66 – 67)

Luoja kuitenkin halusi kokea itsensä monena olentona. Tätä ”silmänkääntötemppua” varten äärettömän Luojan täytyi luoda käsite, joka on äärellisyys.

 Ra: Älyllinen äärettömyys erotti käsitteen; nimellisesti, tietoisuuden vapaasta tahdosta. Tämä käsite oli äärellisyys. Tämä on ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva Yhden lain paradoksi tai väärentymä. Siten yksi älyllinen äärettömyys sijoitti itsensä moninaisuuden tutkimiseen.

Johtuen älyllisen äärettömyyden äärettömistä mahdollisuuksista moninaisuudelle ei ole loppua. Tutkiminen on siten vapaa jatkumaan äärettömästi ikuiseen nykyhetkeen. (k1, s13, 129 – 130)

Me kolmannen tiheyden olennot koemme elämämme äärellisenä ja aikaan sidottuna. Synnymme tähän maailmaan unohduksen verhon läpi unohtaen todellisen olemuksemme. Elämä alkaa, koemme asioita, ja lopulta elämä loppuu. Elämä tuntuu liian lyhyeltä (tai sitten liian pitkältä, jos kokemuksemme on kärsimyksen täyttämä), ja usein toivomme, että voisimme pysäyttää ajan.

Myös aika on moninaisuuden illuusion seurausta. Aika on aina liikettä. Jos on vain yksi, ei mikään liiku, koska liikkuminen on aina erillisten asioiden suhdetta toisiinsa. Moninaisuuden harha luo ajan. Aika on äärellinen käsite, eikä ääretön Luoja ole aikaan sidottu vaan Sen olemus on ikuinen nykyhetki.

Kolmannessa tiheydessä koemme niin aikaa kuin polariteettia. Näennäisesti joudumme tekemään valintoja oikean ja väärän, hyvän ja pahan, välillä. Erillisyydestä kumpuavasta tietoisuudesta (pelkotietoisuus) käsin tarkasteltuna maailma vaikuttaa kylmältä, välinpitämättömältä ja pahalta paikalta, jossa ei ole toivoa paremmasta. Tämän äärellisyyden illuusion takana on kuitenkin äärettömyys, joka odottaa, että muistamme jälleen todellisen luontomme ja astumme valoon (rakkaus/Kristustietoisuus), jossa paradoksit ratkeavat.

 luo9

Paradoksien ratkaisu

Ra edustaa tietoisuuden kehitystasoa, kuudetta tiheyttä, jossa kaikki paradoksit ovat ratkenneet. Kuudes tiheys on ykseyden tiheys, jossa elävät entiteetit eivät ole enää sidottuja aikaan tai polariteettiin. Usko polariteettiin on vapaan tahdon mukainen valinta, joka mahdollistaa kokemisen. Polariteetti ei ole todellista. Ilman hämmennyksen lakia olisi päivänselvää, että kaikki on yksi Luoja, eikä tällöin olisi kokemista. Ykseys on vastaus kaikkiin paradokseihin. Ykseydessä ongelmat ratkeavat.

Ra: Todellisuudessa ei ole oikeaa tai väärää. Ei ole polariteettia, koska kaikki tulee ratkaistuksi jossain tanssinne vaiheessa läpi mieli/keho/henki-kompleksin, jolla viihdytätte itseänne. Tämä usko polariteettiin on valinta ajatuksen täydellisen ykseyden, joka sitoo kaikki asiat yhteen, ymmärtämisen sijaan. Olet jokainen asia, jokainen olento, jokainen tunne, jokainen tilanne. Olet ykseys. Olet äärettömyys. Olet rakkaus/valo, valo/rakkaus. Sinä olet. Tämä on Yhden laki. (k1, s1, 67)

Ra: Yhden lakia, vaikkakin se on sanojen tuolla puolen, voidaan lähestyä sanomalla, että kaikki asiat ovat yhtä; ei ole polariteettia, ei oikeaa tai väärää, ei epäharmoniaa, vaan vain yksi identiteetti. Kaikki on yhtä; ja tuo yksi on rakkaus/valo, valo/rakkaus, Ääretön Luoja. (k1, s4, 85)

Ra: Yhden laki sanoo, että kaikki asiat ovat yksi Luoja. Siten Luojan etsintää ei tehdä vain meditaatiossa ja adeptin työssä, vaan jokaisen hetken kokemisessa. (k3, s57, 49)

Vaikka kaikki asiat ovat Yksi, on jokainen entiteetti ainutlaatuinen. Ei ole täsmälleen kahta samanlaista kokemusta. Sinun elämäsi on luomisen tarkoitus. Koko luomisen ikuinen tanssi on käynnissä, jotta sinä voisit kokea sen omasta näkökulmastasi. Luomisen keskus on aina siellä, missä sinäkin. Olet universumin keskus, josta luominen levittäytyy. Luoja on kanssasi joka hetki, jokaisessa tilanteessa, jokaisessa tunteessa, jokaisessa ajatuksessa – sinä olet Luoja. Olet puuttuva palapeli, joka ratkaisee maailmankaikkeuden arvoituksen.