Artikkelit

Edgar Cayce, Atlantis ja Jeesus Kristus

 

his9

”Nukkuva profeetta” Edgar Cayce (1877 – 1945) on yksi modernin ajan maineikkaimmista ja luotettavimmista henkisen tiedon kokoajista. Hän teki suurenmoisen elämäntyön hakemalla tietoa planeettamme sosiaalisesta ryhmämuistista eli Akaasisista aikakirjoista. Caycen materiaali on pääpiirteissään sopusoinnussa Ran antamien tietojen kanssa.

Caycen kautta välittyi valtava määrä tietoa lukemattomista eri aihepiireistä. Myös ihmiskunnan evoluutiosta ja historiasta piirtyy mielenkiintoinen aikajatkumo. Cayce eritteli henkisen ja fyysisen evoluution kautta kehittyneet ihmiset. Henkisen evoluution kautta ihmiseksi tulleet ovat todennäköisimmin niitä, jotka tulivat tälle planeetalle jo satojatuhansia vuosia sitten, eikä heidän tarkoituksensa ollut tempautua mukaan jälleensyntymisen kierteeseen. Fyysisen evoluution ihmiset tulivat (tai heidät tuotiin eri puolilta galaksia) noin 75 000 vuotta sitten planeetallamme. Ihmisrotu vakiintui nykyiseen muotoonsa vasta noin 12 500 vuotta sitten, jolloin myös ilmaantuivat ensimmäiset valkoisen rodun edustajat geneettisen muuntelun kautta. Tähän asti planeetalla oli kehittynyt yhtä aikaa hyvin erilaisia ihmisrotuja. Nykyisin kaikki ihmisrodut muistuttavat hyvin paljon toisiaan eroten vain hyvin pintapuolisesti toisistaan, kuten ihonväriltään.

Aikajatkumo ensimmäisestä ihmisestä Jeesukseen

Caycea tutkimalla voi saada lisävalaistusta Atlantiksen aikaisiin tapahtumiin ja muinaiseen Egyptiin. Hänen mukaansa Atlantiksella entiteetit jakautuivat kahteen ryhmään, joista toinen oli Yhden lain lapset (Children of the Law of One) ja toinen Belialin pojat (Sons of Belial). Yhden lain lapset pyrkivät polarisoitumaan positiivisesti, mutta Belialin pojat halusivat kulkea toiseen suuntaan. Atlantiksen loppuaikoina myös monet Yhden lain lapsista olivat henkisestä suuntautumisestaan huolimatta vajonneet kaksinaismoralismiin. He esimerkiksi hyväksyivät sekamuotoisten ihmisten (”lintumiehet” ym.) käyttämisen palvelijoina, koska pitivät heidän ulkomuotoaan irvokkaina ja ihmisarvoaan alempana. Tämä tietenkin sinetöi Atlantiksen tuhoutumisen.

his22

Ihmisen historia tällä planeetalla voidaan tiivistää Caycea käyttäen seuraavasti:

(Tiivistelmä löytyy David Wilcockin kirjasta The Shift of the Ages, chapter 15.)

 

10,500,000 eKr.: Ensimmäiset luolissa elävät apinankaltaiset ihmiset erkaantuivat perheiksi. Tämä muodosti perustan myöhemmin muovautuvalle nykyihmisen keholle.

 200,000 eKr.: Maan ulkopuoliset henkiset entiteetit saapuivat Maan tasolle muodostaen alkuperäisen Atlantiksen. Entiteetit olivat luonteeltaan ajatusmuotoja, jotka pystyivät ameban tavoin ponnistamaan itsensä sisään ja ulos kehoista. Ne olivat moniulottuvuuksellisia ja ei-fyysisiä olentoja.

 100,000 eKr.: Amilius, tuona aikana läsnä oleva henkinen entiteetti, huomasi kriisin muodostuvan: ajatusmuoto-entiteetit alkoivat erkaantua henkisestä alkuperästään, ja ne saattoivat tulla “kovettuneiksi”.

 75,000 eKr.: Ajatusmuoto-entiteetit kovettuivat, tai asettuivat, nykyihmisen muotoon. [vertaa Ran antamiin tietoihin geneettisestä muuntelusta ja nykyisen 3D-syklin alusta] Moniulottuvuuksellinen ajatusmuoto alkoi asuttaa ihmisen ja myös eläinten kehoja.         Henkisesti tietoinen ihmiskunta syntyi, ja sen mukana seurasi alkuperäisen perimän unohtaminen. Amilius aloitti massiivisen ohjelman vapauttaakseen moniulottuvuukselliset entiteetit liittymällä heidän joukkoonsa fyysisessä muodossa ja opettaen heille, keitä he todella ovat. Tätä Amiliuksen inkarnaatiota kutsutaan Aatamiksi, ”ensimmäiseksi ihmiseksi”.

 50,000 eKr.: Maan ensimmäinen suuri teknologinen sivilisaatio romahti napasiirtymän seurauksena. Lemuria tuhoutui lähes kokonaan ja Atlantis osittain.

Maailmanlaajuinen konferenssi oli juuri päättänyt käyttää säteilylaitteita, jotka oli suunniteltu petoeläinten tappamiseen suuressa mittakaavassa. Napasiirtymän jälkeen asukkaat havaitsivat, että säteilyn käyttö vain nopeutti sykliä, joka olisi muutenkin loppunut.

 his2025,000 eKr.: Atlantiksen toinen suuri tulva. Sivilisaatio tuhoutui jälleen.

12,500 eKr.: Atlantiksen kolmas suuri tulva. Egyptin sivilisaatio alkoi nousta kukoistukseensa ja Suuri pyramidi rakennettiin. Suuren pyramidin arkkitehtuuriin sisällytettiin maailman historia – sekä mennyt että tuleva – aina siihen saakka, kunnes Maa muuttuu. Pyramidi toimi profetioiden säilytyspaikkana ja Valkoisen veljeskunnan vihkimystemppelinä. Sen edustalla makaava Sfinksi, jota kutsutaan mysteerien mysteeriksi, vartioi aikakirjojen temppeliä. Sfinksin oikean etukäpälän alta avautuu pääsy laajaan maanalaiseen kompleksiin. Tämä tullaan löytämään, kun aika on kypsä. (On mielenkiintoista, että 1900-luvun lopulla on teknologisin tutkimuksin havaittu, että Sfinksin alapuolella todellakin on tyhjää tilaa. Koskaan ei kuitenkaan ole saatu lupaa aloittaa kaivauksia. Viranomaiset ovat tiukasti kieltäneet kaikki tarkemmat tutkimukset.)

his23 1 jKr.: Amilius/Aatami palaa Maahan viimeiseen inkarnaatioonsa Jeesukseksi Kristukseksi. Siten hän täyttää velvollisuutensa ihmiskunnan saamiseksi tunnistamaan, kuinka he voivat paeta materialismia ylösnousemusprosessin kautta. Tämä asettaa kuvion, jota kaikki muut voivat seurata.

Caycen mukaan Aatami siis oli Amiliuksen ensimmäinen fyysinen inkarnaatio Maa-planeetalla. Tämän jälkeen Amilius eli monia muitakin inkarnaatioita auttaen aina ihmiskuntaa. Tällaisia inkarnaatioita olivat muun muassa profeetta Eenok, pyramidien arkkitehti Hermes (tunnetaan myös nimellä Thoth), ylipappi Melchizedek, Egyptin prinssi Joosua, ylipappi Jeesua ja Zarathustra. Viimeinen inkarnaatio, johon kaikki kulminoitui, oli Jeesus Nasaretilainen. (Zarathustralaisuutta tutkineet ovat huomanneet, että siitä löytyy paljon yhtymäkohtia Jeesuksen opetuksiin. Myös Zarathustran elämä muistutti hyvin paljon Jeesuksen elämää: hän kritisoi ankarasti vallitsevaa uskontojärjestelmää ja suututti siten papiston tullen heidän tappamaksi. Näin hänestä tuli marttyyri.)

 

Jeesus Nasaretilainen

Kaikki kulttuuriset mielikuvat siitä, mitä Jeesuksena tunnetusta entiteetistä on mieleen ehdollistettu, kannattaa hylätä. Kristinusko ei perustu Jeesuksen opetuksiin eikä historiallisen Jeesuksen elämään, vaan kirkolliskokouksissa pienen eliitin vähitellen rakentamaan uskonnolliseen järjestelmään. Tuo eliitti on itsevaltaisesti päättänyt, mitä Raamattuun otetaan mukaan, mitä jätetään pois ja mitä muokataan eliitin tarkoitusperiin paremmin sopivaksi. Uskonto on hallintojärjestelmä, jolla massojen mieltä kontrolloidaan. Todellinen Kristus ei ole kenenkään omaisuutta.

his10Ran mukaan Jeesus Nasaretilaisena elänyt entiteetti oli vaeltaja, joka tuli neljännen tiheyden ylimmiltä tasoilta. Jokainen joka inkarnoituu kolmanteen tiheyteen, joutuu kulkemaan unohduksen verhon läpi. Jokaisesta kolmanteen tiheyteen syntyvästä sielusta tulee siten ihminen, joka on unohtanut todellisen alkuperänsä. Näin oli myös Jeesuksen kohdalla, mutta hänellä unohduksen verho oli jo syntymästä asti tavanomaista ohuempi.

 Ra: Tämä entiteetti oppi luonnollisella muistamisen tavalla kyvyn hyvin nuorella iällä. Tämä entiteetti, valitettavasti, ensin löysi kykynsä älyllisen äärettömyyden läpäisemiseen tulemalla leikkitoveria kohtaan vääristymäksi, jota te kutsuttu ”vihaiseksi”. Tämä entiteetti tuli Jeesukseksi kutsumanne entiteetin koskettamaksi ja haavoittui kuolettavasti.

Siten Jeesuksena tunnettu tuli tietoiseksi, että hänessä asui valtava potentiaali. Tämä entiteetti päätti löytää, kuinka käyttää tätä energiaa hyvään, ei negatiiviseen. Tämä entiteetti oli äärimmäisen positiivisesti polarisoitunut ja muisti enemmän kuin useimmat vaeltajat.(k1, s17, 164)

Jeesus aloitti äärimmäisen intensiivisen totuuden etsimisen jo nuorena. Cayce ja monet muut lähteet kertovat, että Jeesus kiersi muun muassa Intiassa, ja Egyptissä hän tutustui mysteerikoulujen opetukseen. Jeesus oli viimeinen kokelas, joka suoritti initiaation Suuressa pyramidissa noin kaksi tuhatta vuotta sitten. (Caycen mukaan Johannes Kastaja kulki Jeesuksen seurassa ja niin ikään suoritti initiaation.) Suuressa pyramidissa Jeesus koki transformaation, minkä jälkeen hän uudestisyntyi saavuttaen Kristustietoisuuden. Tätä tarkoittaa Raamatussa mainittu uudestisyntyminen. Näin hän täytti myös oman profetiansa, jonka hän oli kaivertanut Suuren pyramidin kiveen tuhansia vuosia aikaisemmin. Olihan hän ollut aikaisemmassa inkarnaatiossaan Hermeksenä/Thothina suunnittelemassa pyramidia.

 

Elävä Kristus muutetaan dogmaattiseksi uskonnollisuudeksi

On tärkeää erottaa Jeesus ja Kristus toisistaan. Ne ovat kaksi eri asiaa. Jeesus ei halunnut palvottavan itseään, vaan hänen tehtävänsä oli näyttää, miten muut voivat seurata hänen esimerkkiään. Hänen tarkoituksensa ei ollut perustaa organisoitua uskontoa, joka toimii vallan ja hallinnan välineenä.

Roomalaiskatolisen kirkon ekumeenisissa kirkolliskokouksissa päätettiin kristinuskon sisällöstä. Historiallinen Jeesus julistettiin äänestyksen päätteeksi Jumalaksi, ja Paavista tehtiin maanpäällinen Kristuksen käskynhaltija, joka vielä tänäkin päivänä on voimassa olevan dogmin mukaan erehtymätön puhuessaan virassaan. Dogmaattisen uskonnon luomisen tarkoitusperät olivat puhtaasti valtapoliittiset. Tarkoitus oli tukahduttaa ihmisten orastava henkisyys uskonnollisuudeksi, ja siten estää heitä löytämästä todellista Kristusta sisältään.

his24

Egyptiläinen obeliski maailman kolmessa hallintakeskuksessa: The London City (taloudellinen), Washington D.C. (sotilaallinen), Vatikaani (uskonnollinen)

his29

Käpyrauhasta eli kolmatta silmää esittävä patsas Vatikaanissa. Reunoilla egyptiläistyyliset linnut.

his26

Paavi kantaa mukanaan käpyrauhasta esittävää sauvaa.

Totuutta ei voi organisoida. Totuuden organisointi tukahduttaa totuuden. Kukaan ei pysty sanomaan, kuinka paljon Raamatussa on enää jäljellä Jeesuksen alkuperäisiä sanoja kaiken myöhemmän eliitin tarkoitusperiin soveltuvan muokkauksen jälkeen. Kristinusko, historiallinen Jeesus ja Kristus ovat kolme eri asiaa. Totuudenetsijälle näistä Kristus on tärkeä, sillä Kristus on rakkauden valo, tietoisuus, joka on vapaa egon kahleista ja sen mukana tuomista kärsimyksistä.

 

 Ristillä kuolemisen merkitys

Kuoliko Jeesus ristillä? Mikä on ristillä kuolemisen merkitys? Henkisissä piireissä toisinaan väitellään siitä, kuoliko Jeesus ristillä vai ei? Joidenkin lähteiden mukaan Jeesusta ei koskaan edes naulittu ristille vaan koko tarina on keksitty, jotta se sopisi paremmin vanhoihin myytteihin ristiinnaulituista messiaista, joita oli useita ennen Jeesusta. Jotkut lähteet kertovat, että Jeesus kyllä ristiinnaulittiin, mutta hän ei kuollut ristillä, vaan virkosi vajoamastaan transsitilasta ja jatkoi opetusta kulkien ympäri maailmaa. Joidenkin lähteiden mukaan Jeesus ehti paeta kuolemantuomiota, ja hänen tilallaan ristiinnaulittiin vapaaehtoinen toinen mies, joka esitti Jeesusta. Jeesuksen elämäntapahtumista ja kuolemasta on lukuisia variaatioita.

Jeesuksen tarinan merkitys ei piile siinä, missä tai millä tavoin Jeesus todella kuoli. Tällä ei ole suurta merkitystä. Tarinana ristillä kuoleminen on merkityksellinen riippumatta siitä, mitä fyysisellä tasolla todellisuudessa tapahtui. Risti on ikivanha symboli, jonka merkityksen monet muinaiset kansat tunsivat. Ristin tie on vihkimyspolku, jolla alempi minä nostetaan ylemmän minän yhteyteen kuljettaessa symbolisen ristiinnaulitsemisen kautta ylösnousemukseen. Ihmisen poika eli ego naulitaan ristille – useimmiten yhä uudelleen ja uudelleen.

his31Jeesus opetti ehdotonta rakkautta, toisten hyväksymistä sellaisina kuin he ovat. Sanoma tiivistyy yhteen Jeesuksen lauseeseen, kaikista uskonnoista löytyvään kultaiseen sääntöön:

Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12).

Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” (Luuk. 6:31)

Kristus on Jumalan vääristymätön rakkaus, joka on luonut kaiken. Kaikki on luotu rakkauden valolla. Tämä tieto tekee ymmärrettäväksi seuraavan usein siteeratun mutta Raamatusta pois jätetyn Tuomaan evankeliumin kohdan:

 ”Jeesus sanoi: Minä olen valo, joka hallitsee kaikkea. Minä olen kaikki. Minusta kaikki on lähtenyt, ja minun luokseni kaikki on palannut. Halkaiskaa halko, ja minä olen siellä. Kohottakaa kivi, ja sieltäkin minut löydätte.” (Tuomas, 77. Kirjassa Nag Hammadin kätketty viisaus – Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä)

Kristus, rakkauden valo, on kaikkialla. Se on ihmisen todellinen olemus, jonka egon harhan varjo peittää. Egon vallassa elävä ihminen tuntee itsensä erilliseksi Jumalasta. Jumalan yhteyteen voi päästä takaisin vain luopumalla harhasta.

his33Jeesuksen tarinan opetus on, että jokaisesta ihmisestä voi tulla kristus – ja väistämättä tuleekin. Jeesus ei syntynyt kristuksena, vaan hänestä tuli sellainen. Nasaretin mestarin tarina on juuri siksi merkittävä, että se osoittaa jokaisen ihmisen pystyvän saavuttamaan Kristukseksi tulemisen. ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.” (Joh, 14:12) Jeesuksen elämällä ei olisi ollut suurta merkitystä, jos hän heti syntymästään asti olisi ollut tahraton vapahtaja. Tällainen Jeesus ei olisi pätevä esikuva muille etsijöille.

Ran mukaan Jeesukseksi inkarnoitunut entiteetti on tällä hetkellä viidennessä tiheydessä ja kommunikoi sieltä käsin. Kristuksen toinen tuleminen tarkoittaa Kristustietoisuuden tulemista kaikkien niiden tietoisuudeksi, jotka ovat siihen itsensä valmistelleet, joten siinä mielessä Kristus on tie, totuus ja elämä. Jeesus sen sijaan ei inkarnoidu tai muutoin tule toista kertaa Maa-planeetalle, koska hän oli ”vain” lihallista inkarnaatiota elänyt ihminen. Kristus on aina lähellä – jokaisen sydämessä odottaen alemman ja ylemmän minän yhteenliittymistä, jumalallisia häitä.