Miehen ja naisen välinen jännite on teema, josta näyttää riittävän aina vain uusia tarinoita kerrottavaksi, lauluja laulettavaksi ja elokuvia ohjattavaksi. Suuntaa huomionsa miltei minne vain, ei pääse pakoon tätä dynamiikkaa, jonka ympärillä koko maailma vaikuttaa pyörivän. Miehen ja naisen välinen vuorovaikutussuhde on samalla sekä suunnattoman ilon että surun lähde. Voidaan jopa sanoa, että se aiheuttaa suurimman osan elämändraamoista.
Keinotekoinen jako lihallisuuteen ja henkisyyteen
Valaistunut mestari yleensä kehottaa pohtimaan, miksi teemme juuri seksuaalisuudesta ongelman. Miksi seksuaalisuus on sellainen seikka, johon pitäisi suhtautua erityisellä tavalla? Miksi seksuaalinen halu vaatii erityiskäsittelyä verrattuna muihin haluihin?
Syy seksuaalisuuden perusongelmaan löytyy jälleen kerran kulttuuristamme, joka on ohjelmoinut meidät uskomaan, että keho ja henki on erotettava visusti toisistaan. Erityisesti viimeisen 2000 vuoden aikana syntyneet uskonnot opettavat, että liha on likaista ja henki puhdasta. Tämän näkökulman mukaan jumalallisuuteen kuuluu pyhä henki ja materiaalisuuteen kuuluu epäpyhä keho. Siten kaikkein jaloimpien Jumalan palvelijoiden ajatellaan pidättäytyvän kaikesta seksuaalisesta, jotta laskeutuminen epäpyhän alueelle vältettäisiin.
Seksiin ja sukupuolisuuteen liitetään synti, pahuus, tuhmuus ja lika. Tällainen ajattelutapa aiheuttaa suunnatonta ahdistusta, kärsimystä, häpeää ja syyllisyyttä. Vääristynyt suhtautuminen seksuaalisuuteen ilmenee jo sanoissa, joilla seksiä ja sukupuolielimiä kuvataan. Nämä sanat ovat leimallisesti halventavia, ja esimerkiksi kirosanoiksi on valikoitunut joukko sukupuolielimiä kuvaavia sanoja. Jos tuntisimme kaikkien kehon osien olevan yhtä tasa-arvoisia ja pyhiä, ei sukupuolielintä kuvaavan sanan lausuminen julkisesti aiheuttaisi kuulijoissa minkäänlaista reaktiota, jolloin kyseisellä tavalla ”kiroilukin” olisi mahdotonta.
On syntynyt keinotekoinen jako lihallisuuteen ja henkisyyteen, vaikka mieli, keho ja henki ovat yksi erottamaton kokonaisuus. Liha on täsmälleen yhtä pyhää ja puhdasta kuin henki tai mieli. Luojan luomakunnassa mikään ei ole likaista. Todellisessa seksuaalisuudessa on kyse kehon, mielen ja hengen yhdistymisestä yhdeksi.
”Sivistyneen” ihmisen suhde seksuaalisuuteen on vääristynyt sellaisiin mittoihin, että merkittävä osa chakrojen epätasapainosta on seksuaalisperäisiä tavalla tai toisella. Monet traumat ja häpeän tunteet juontuvat vääristyneistä seksuaalikäsityksistä. Monissa ”vähemmän sivistyneissä” (eli harmonisemmissa) yhteisöissä seksuaalisuus ymmärretään tavalla, joka ei aiheuta paineita ja häpeää. ”Sivistynyt” ihminen on tehnyt kaikkensa, jotta seksuaalisuus saataisiin ahdettua keinotekoisten rajojen sisään, minkä seurauksena etenkin kehoa on alettu pelätä. Alastomuutta on alettu pitää ensisijassa seksuaalisena ilmauksena, vaikka se on luonnollisin kehollinen olotila. Alastomuudessa itsessään ei ole mitään seksuaalista. On käytännöllisempää olla kuumalla säällä alastomana kuin pukeutuneena, mutta silti näin menetteleviä kansoja pidetään barbaarisina.
Kaksoissukupuolinen sielu
Jos haluamme päästä seksuaalisuuden ymmärryksessä syvemmälle, on tutkittava, mitä ovat uros ja naaras eli mies ja nainen? Miksi inkarnoidumme tähän fyysiseen maailmaan kahteen eri sukupuoleen jakautuneina? Jos ottaa huomioon sukupuolisuuden ympärille liittyvän hämmennyksen, voisi ajatella, että kaikkein helpointa olisi, jos me syntyisimme androgyynisinä olentoina, jotka pystyvät lisääntymään itsekseen. Pois jäisivät kaikki seksuaalisuuden ongelmat ja sukupuolten väliset taistot.
Sukupuolisuuden ymmärtäminen kuuluu olennaisena osana kehon ymmärtämiseen, ja sitä kautta henkiseen kehitykseen. Sielu inkarnoituu yleensä yhtä usein kummassakin kehollisessa polariteetissa eli sekä miehenä että naisena. Yksi mielen tasapainottamisen kannalta tärkeä aspekti on ymmärtää tämä prosessi. Olla mies tai nainen on vain biologinen taipumus tai rooli, joka saattaa vaihtua jo seuraavassa inkarnaatiossa. Jokainen sielu on sekä mies että nainen.
Ra: On välttämätöntä tuntea kehonsa hyvin. Kuinka tunteet vaikuttavat kehon eri osiin. Ymmärrä ja hyväksy kehollinen polariteetti. Keho on mielen luomus. Sillä on taipumuksensa. Biologiset taipumukset täytyy ensin täydellisesti ymmärtää, ja sen jälkeen sallia vastakkaisten taipumusten löytää täysi ilmaisu ymmärryksessä. Yksinkertaisin esimerkki on, että jokainen biologinen mies on nainen ja päinvastoin. (k1, s5, 88)
Jokainen mieli/keho/henki-kompleksi on biseksuaalinen, mikä tarkoittaa kaksoissukupuolisuutta – sekä uros- että naarasprinsiipin sisältymistä yhteen ja samaan sieluun. Biseksuaalisuus ei siis tässä yhteydessä tarkoita sitä, miten se yleensä ymmärretään. Sielu ei olisi kokonainen, jos se olisi vain joko uros tai naaras. Maskuliininen ja feminiininen energia yhtyvät sielussa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Sielut kuitenkin inkarnoituvat fyysisiin kehoihin, joiden biologinen olemus ilmentää joko urosta tai naarasta, maskuliinista tai feminiinistä energiaa. Lisääntymiseen tarvitaan yhden itsenäisen olennon sijaan kaksi ”puolikasta”. Tämä biseksuaalinen lisääntymismekanismi alkaa toisessa tiheydessä (2D), ja sen tarkoitus on tarjota mahdollisuuksia valita joko itsensä tai toisen palveleminen.
Kysyjä: Biseksuaalinen lisääntyminen alkaa toisessa tiheydessä. Mikä on idea tämän takana?
Ra: Toisessa tiheydessä luodaan perusta kolmannen tiheyden työlle. Lisääntymisen mekanismi antautuu kolmannessa tiheydessä valtavaan toisten ja itsensä palvelemisen potentiaaleihin. Tapahtuu monentyyppisiä energiasiirtoja.
Ne jotka vetävät magneettisesti toinen toisiaan puoleensa, saavat tilaisuuksia monentyyppiseen palveluun, mikä ei olisi saatavissa itsenäiselle entiteetille.
Kysyjä: Joten perussyy biseksuaaliselle lisääntymiselle oli kasvattaa tilaisuutta kokea Yksi Luoja? Pitääkö tämä paikkansa?
Ra: Se ei ainoastaan pidä paikkansa, vaan on avain sille, mitä tapahtuu kaikissa tiheyksissä. (k2, s30, 28)
Uros ja naaras tuntevat toinen toisiaan kohtaan vastustamatonta magneettista vetovoimaa, joka ei ole tahdonvaraista:
Ra: Tämä on biseksuaalisen mekanismin voima: tahdon toimintaa ei tarvita päättämään vetovoiman tuntemiseksi seksuaalisesti vastakkaisesti polarisoitunutta kohtaan. Se tapahtuu väistämättömästi antaen sopivan tien energian vapaalle virtaamiselle. (k2, s31, 34)
Idea sukupuolisen polariteetin takana on siis hyvin yksinkertainen: Jos entiteetti olisi täysin itsenäinen, se ei välttämättä tuntisi tarvetta luoda kontaktia toiseen entiteettiin. Magneettinen vetovoima ei ole tahdonvaraista, vaan se automaattisesti ohjaa kaksi vastakkaisesti polarisoitunutta yhteen. Ja aina kun kaksi entiteettiä kohtaavat, syntyy oppimisen ja valinnan tilanne: kohtelen toista joko kunnioittaen ja rakkaudella tai halveksuvasti ja rakkaudettomuudella. Magneettinen vetovoima varmistaa, että syntyy oppimisen tilanteita.
Vaikka entiteetti ei koskaan tapaisi kumppania tai ei tuntisi halua etsiä sellaista, kokee se silti sukupuolisen jakautuneisuuden sisällään. Ajatuksissaan ja tuntemuksissaan se valitsee suhtautumisensa vastakkaiseen sukupuolipolariteettiin, jolloin kaksoissukupuolisuuden mekanismi toimii tässäkin tapauksessa opettajana ja henkisen polariteetin kasvattajana. Selibaatissa elävä munkki on yhtä seksuaalinen olento kuin vilkasta seksielämää viettävä playboy. Munkkikin joutuu tasapainottamaan chakrojaan seksuaalisuuden suhteen, vaikka ei itse seksiä koskaan harrastaisikaan. Ihminen ei lakkaa olemasta seksuaalinen olento, vaikka päättäisi luopua seksin harjoittamisesta. Koko luominen on kauttaaltaan seksuaalista. Eri energiat yhtyvät lakkaamatta luoden uutta.
Seksuaalienergiasiirto
Seksuaalisuus on tietoisuuden kehityksen työkalu. Älykäs energia on avittanut polarisoitumisen prosessia jakamalla sielun puoliskoihin, jotka kiihkeästi etsivät toistensa seuraa. Tämä magneettinen vetovoima yleensä rinnastetaan erheellisesti rakkauteen. Se että tuntee toista kohtaan järjellä selittämättömän voimakasta vetovoimaa, ei ole vielä rakkautta. Magneettinen vetovoima ei ole rakkautta, mutta sen kautta voidaan oppia rakastamaan – tämä on magneettisen vetovoiman tarkoitus. Tahdosta riippumaton vetovoima vetää kaksi ihmistä yhteen, jonka jälkeen alkaa rakkauden opiskelu.
Maskuliininen ja feminiininen energia tuntevat toisiaan kohtaan niin suurta lumoa, että ne lopulta haluavat yhtyä. Kolmannen tiheyden seksuaalinen akti ei ole pelkkä eläimellisen vaiston aikaansaama fyysinen toimenpide, jonka tarkoitus on turvata lajin jatkuminen. Tällaiseen ajattelutapaan perustuu näkemys, jonka mukaan henkisen tien kulkijan pitäisi pystyä nousemaan eläinvaistonsa yläpuolelle ”korkeampaan ymmärrykseen” ja pidättäytymään kokonaan seksistä. Todellisuudessa seksuaaliset aktiviteetit auttavat kehittämään korkeampaa ymmärrystä.
Seksuaalinen akti mahdollistaa mitä suurimman läheisyyden kokemisen. Kahden ihmisen energiakentät, aurat, yhtyvät. Jos kumpikin osapuoli värähtelee vähintään vihreän energiasäteen alueella, tapahtuu seksuaalienergiasiirto. Seksuaalienergia yhdistää fyysisen ja metafyysisen tason toisiinsa. Ran terminologiassa fyysinen taso on tila/aika, ja metafyysinen taso on aika/tila:
Ra: Seksuaalisessa aktiviteetissa siirtyvät energiat eivät ole, oikeastaan, tila/ajassa. Suurta ainesosaa voidaan kutsua metafyysiseksi energiasiirroksi. (k4, s84, 85)
Ra: Seksuaalinen energia on värähtelysillan muoto tila/ajan ja aika/tilan välillä. (k4, s87, 112)
Seksuaalisen energian siirtymisen aiheuttaa se, että uros ja naaras eroavat hieman toisistaan.
Kysyjä: Voisitko määritellä seksuaalienergiasiirron?
Ra: Energiasiirto merkitsee potentiaalisten energioiden vapauttamista, sanoisimmeko, halki potentiaalisen tilan. Seksuaalienergiasiirto tapahtuu kahden mieli/keho/henki-kompleksin polarisaation vuoksi, kummallakin ollen hieman potentiaalista eroavuutta toinen toisiinsa. (k2, s31, 31)
Miehellä ja naisella on taipumus varastoida erityyppistä energiaa. Uros varastoi fyysistä energiaa ja naaras mentaalista ja emotionaalista energiaa.
Ra: Uros varastoi fyysistä energiaa, naaras varastoi mentaalista ja mentaali/emotionaalista energiaa. Kolmannen ulottuvuuden seksuaalisessa energiasiirrossa uros tarjoaa fyysistä energiaa, siten naaras virkistyy, koska sillä on paljon vähemmän fyysistä vitaliteettia. Naaras tarjoaa inspiraatiota, parannusta ja siunausta urokselle, joka on luonnostaan vähemmän vitaalinen tässä vaikutuksessa. (k4, s 87, 112)
Ra: Energiasiirrossa naaras pystyy mahdollistamaan sen, mikä voi olla uroksen tietoisessa mielessä niin, että se tuntee inspiroituneensa. Yleisesti ottaen se, mikä tavoittelee, voidaan nähdä urosprinsiippinä. Se mikä odottaa tavoittelua voidaan nähdä naarasprinsiippinä. (k4, 87, 110)
Kun uros ja naaras yhtyvät, pyrkivät energiat virtaamaan kohti vastakkaista napaisuutta. Uros on plusnapa ja fyysinen energia, ja naaras on miinusnapa ja intuitiivinen energia. Tätä prosessia voi verrata ympyrän muotoiseen virtapiirin: jos energia pääsee esteettä virtaamaan kummankin puoliskon läpi, sulkeutuu virtapiiri, ja siirto onnistuu. Ympyrä muodostaa metafyysisen sillan.
Tällä planeetalla seksuaalienergiasiirto kuitenkin onnistuu harvoin, koska ”virtapiiri” ei pääse sulkeutumaan. Seksuaalienergiasiirrolla on kaksi eri tasoa. Ensimmäinen on pelkkään juurichakraan ja sukupuolielimiin liittyvä energiasiirto, jonka saavuttaminen onnistuu jokaiselta yhdyntään kykenevältä. Seuraava taso on varsinainen seksuaalienergiasiirto, jota kolmannessa tiheydessä tavoitellaan ja joka etenee positiivisesti polarisoituneilla seuraavasti:
Seksuaalienergia nousee punaisesta energiakeskuksesta eli juurichakrasta seksuaalisena haluna. Juurichakrasta se pyrkii nousemaan oranssin säteen energiakeskukseen eli sakraalichakraan, sieltä edelleen keltaisen säteen energiakeskukseen eli solar pleksukseen, josta lopulta sydänchakraan eli vihreän säteen energiakeskukseen. Onnistunut energiasiirto siis tapahtuu aina sydänchakran tai sitä korkeammalla olevien chakrojen alueella. Seksuaalinen halu johdetaan sydämeen. Aktin aikana chakrat pitää olla auki vähintään sydänchakraan asti, jotta energiasiirron on mahdollista tapahtua. Useimmilla ihmisillä seksuaalisen energian nousu kuitenkin tyssää jo sakraalichakraan tai solar pleksukseen, jolloin virtapiiri ei pääse sulkeutumaan.
Seksuaalisuuden aiheuttamat chakratukokset
Miksi sitten seksuaalinen energia ei pääse nousemaan sydänchakraan asti, vaan sen nousu katkeaa oranssin ja viimeistään keltaisen säteen energiakeskuksen alueelle? Asian perinpohjainen käsittely vaatisi kokonaisen kirjan kirjoittamista, mutta pääsyy on, että tällä planeetalla kulttuuriset käsitykset kehollisuudesta, seksuaalisuudesta ja miehen ja naisen välisestä suhteesta ovat hyvin vääristyneitä. Meidät siis sosiaalistetaan jo lapsena omaksumaan hyvin vääristynyt näkökulma seksuaalisuuteen. Voisi sanoa, että ihmiskunnan kollektiivinen sakraalichakra on pahasti tukossa, ja lähes jokaisen tänne syntyneen on tehtävä työtä, jotta pystyy ohittamaan lapsena omaksutun kulttuurisen ohjelmoinnin.
Tarkastellaanpa lyhyesti perussyitä, jotka estävät seksuaalienergian nousemisen sydänchakraan rakkauden alueelle.
Itsensä arvostamisen tai toisen arvostamisen puute. Tällä planeetalla maskuliininen energia on alistanut feminiinisen. Miehet ovat olleet valta-asemassa tuhansia vuosia, joiden aikana on syntynyt valtava pelko feminiinistä energiaa ja etenkin sen seksuaalista voimaa kohtaan. Kaikenlainen naisten alistaminen, halveksunta ja likaiseksi leimaaminen saavat alkunsa tästä pelosta.
Vasta viime vuosisadalla maskuliininen energia on alkanut tasapainottua feminiinisellä. Täydelliseen tasapainoon ei kuitenkaan ole vielä päästy. Lisäksi länsimaissa naiset ovat alkaneet vastata miesten vuosituhantiseen aggressioon samalla mitalla. On syntynyt käsitys, jonka mukaan miehet ovat syypäitä kaikkeen pahaan ja epäoikeudenmukaisuuteen, mitä maailmasta löytyy. Mies on epäkypsä, itsekäs ja halveksuttava olento, joka ei pysty kokonaisvaltaiseen ajatteluun. Vuosituhantinen sukupuolten välinen sota on yhä käynnissä, ja molemmat osapuolet ovat kaivautuneet omiin poteroihinsa puolustusasemiin.
Poika- ja tyttölapset sosiaalistetaan omaksumaan jäykät sukupuoliuskomukset, joiden varassa he elävät loppuelämänsä. Täydellinen tasa-arvo miehen ja naisen välille voi muodostua vasta siinä vaiheessa, kun miehet tasapainottavat itsensä feminiinisellä energialla ja naiset maskuliinisella. Jokainen mies on nainen, ja jokainen nainen on mies. Tällä hetkellä länsimaisessa kulttuurissa naiset ovat onnistuneet pääsemään suurempaan tasapainoon kuin miehet, mikä näkyy miessukupuolen kriisinä. Miehet eivät ole pystyneet vastaanottamaan planeetallamme voimistuvaa vihreän säteen energiaa yhtä tehokkaasti kuin naiset.
Seksuaalinen energia ei pääse nousemaan sydänchakraan, jos seksuaaliseen kanssakäymiseen osallistuvat eivät kunnioita toisiaan tasavertaisina. Näin tapahtuu, jos jompikumpi tuntee, että hän ei arvosta toista tai että häntä itseään ei arvosteta. Tai mukana on hyväksikäyttämisen tai hyväksikäytetyksi tulemisen halua tai pelkoa, halveksinnan tai halveksituksi tulemisen halua tai pelkoa, alistamisen tai alistetuksi tulemisen halua tai pelkoa.
Esineellistäminen. Tämä kohta liittyy läheisesti edelliseen. Miesten valtakaudella nainen on ollut seksiobjekti, jonka arvo on voitu määritellä pelkästään ulkoisten avujen perusteella. Miehet ovat kokeneet oikeudekseen ja velvollisuudekseen naisen seksuaalisen vetovoiman lakkaamattoman arvioinnin ja mittaamisen. Siten seksuaalisuus on voitu erottaa kokonaisuudesta erilliseksi osa-alueeksi. Näin on oikeutettu näkemys, jonka mukaan seksiin ei tarvitse kuulua rakkautta, koska ”seksi on vain seksiä ja rakkaus on erikseen.” Pojista kasvaa seksuaalisia saalistajia, joiden arvostus muiden miesten silmissä määräytyy seksikumppaneiden määrän perusteella. Miestenmaailmassa on oikeus manipuloida ja valehdella kerätäkseen itselleen kokemuksia esineiksi muutetuista naisista. Jokainen ”kaadettu” nainen on kuin pokaali kirjahyllyssä – sillä erotuksella, että urheilukilpailussa saavutetulle palkinnolle annetaan yleensä enemmän arvoa kuin satunnaiselle seksikumppanille. Sankarimiehellä on mahdollisimman monta seksikumppania, mutta saman tekevä nainen on likainen ja halveksuttava.
Näin ”tasa-arvon” aikana myös miehiä on alettu yhä lisääntyvässä määrin kohdella seksiobjekteina. Etenkin nuoret miehet kokevat lisääntyvää painetta, jossa heitä tarkastellaan vain tietyn ulkonäkö- ja käytösmallin perusteella. Modernin aikakauden lehdet, tv-sarjat ja elokuvat kertovat ”itsenäisistä ja vahvoista” (eli tunne-elämältään epätasapainoisista) sinkkunaisista, jotka kohtelevat miehiä samalla tavoin objekteina kuin miehet ovat tottuneet kohtelemaan naisia. Media vyöryttää eteemme jatkuvalla syötöllä erilaisia seksikkäin mies ja nainen -äänestyksiä – oli kyseessä mikä tahansa elämänalue urheilusta politiikkaan – ikään kuin muistuttaakseen, että loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on olla tietyn normin mukaisesti seksuaalisesti haluttava. Tällaiseen kulttuurin vastainkarnoituvat sielut tuntevat olonsa hyvin hämmentyneeksi. Moni päätyykin esineellistämään itsensä vapaaehtoisesti, koska pelkää muuten jäävänsä toisten hyväksynnän ja haluttavuuden ulkopuolelle.
Kauniin miehen tai naisen ihailu ei vielä ole esineellistämistä, vaan luonnollista kauneudesta nauttimista. Esineellistämisessä entiteetissä tai entiteetin jostain ominaisuudesta (kuten kauneus, takapuoli, jne.) tehdään pelkkä käyttöväline, jota käytetään omien tarkoitusperien ajamiseen, kuten seksuaalisten himojen tyydyttämiseen. Esineellistäjää ei kiinnosta mieli eikä henki, ja kaikkein pisimmälle vietynä tämä havainnollistuu seksiaktissa, jossa toinen osapuoli on sammunut päihteiden vaikutuksesta.
Sydänchakran rakkaus on ehdotonta. Se näkee itsen ja toisen kokonaisvaltaisesti. Toimittaessa rakkauden alueella toisesta entiteetistä ei ole mahdollista erottaa seksuaalisuutta tai kehoa käyttövälineeksi ilman, että tämä entiteetti otettaisiin huomioon kokonaisuutena. Jos seksuaalisen kanssakäymisen aikana jompikumpi osapuolista kokee olevansa vain objekti toisen seksuaaliselle halulle, tai jompikumpi esineellistää toisen, tai jompikumpi pelkää tulevansa esineellistetyksi tai haluaa tulla esineellistetyksi, ei seksuaalinen energia pääse nousemaan sydänchakraan asti.
Häpeä, syyllisyys ja pelko. Minkään muun elämänosa-alueen ympärille ei liity yhtä paljon häpeää kuin seksuaalisuuden. Oman kehon, sukupuolielinten, alastomuuden tai seksistä avoimesti puhumisen häpeäminen on kulttuurinen normi. Häpeä on pelkoa, joka luo tabuja, kieltoja, syyllisyyttä jne. Seksin ympärille on muodostunut likaisuuden ja synnin ilmapiiri, vaikka seksi on pyhä ja puhdas asia. Se koetaan vaaralliseksi pedoksi, jota on käsiteltävä erityisellä varovaisuudella. Seksuaalisuus ei ole likaista, mutta kulttuuri, jossa elämme, on liannut seksuaalisuuden.
Seksi ilman halua. Tämä kohta on itsestäänselvyys mutta maininnan arvoinen. Hyvin pitkään länsimaisessakin kulttuurissa oli tapana, että avioliitto nähtiin vain käytännönjärjestelynä. Suvut naittoivat poikiaan ja tyttäriään toisilleen, jolloin avioon saattoi päätyä osapuolet, jotka eivät värähdelleet toistensa kanssa harmonisesti. Seksiä harrastettiin aviollisesta velvollisuudesta. Joissain planeettamme kulttuureissa käytäntö yhä jatkuu.
Prostituutio on seksuaalisuuden muoto, jossa toinen osapuoli ei osallistu aktiin halusta vaan motiivinaan rahallinen hyöty. Äärimmäisin muoto seksistä ilman halua on raiskaus, joka on totaalista toisen tahdon alistamista.
Tukos oranssin säteen energiakeskuksessa ilmenee näkyvimmässä muodossaan kyltymättömänä haluna. Kyltymättömässä halussa mikään määrä seksiä tai seksuaalisia virikkeitä ei tuota hetkeä kauempaa tyydytystä, vaan niitä on saatava aina vain lisää. Kulttuurissamme tämä näkyy jatkuvana seksuaalisten viestien tulvana. Juuri kukaan ei ole täysin tyydyttynyt ja tyytyväinen omaan seksielämäänsä. Tällöin haetaan jatkuvasti ulkopuolisia virikkeitä. Media ja viihdeteollisuus käyttävät sakraalichakran tukosta hyväkseen markkinoidessaan miltei mitä tahansa tuotetta, musiikkia, elokuvaa tai aatetta seksin avulla. Tukos sakraalichakrassa ei ole se, mitä tasapainoista mieltä etsivä henkisen tien kulkija kaipaa: tällöin seksi on aina mielessä.
Markkinat myös tietävät, että rahaa kilisee kassaan enemmän, jos molemmat sukupuolet onnistutaan muuttamaan seksuaalisiksi objekteiksi. Samaan aikaan tämän esineellistämisen kanssa lisääntyvät seksuaaliset ongelmat: ulkonäkö- ja suorituspaineet, suhde kehoon ja tunteisiin, erektio-ongelmat, haluttomuus ym. Tunteakseen olevansa seksuaalisesti haluttava, on näytettävä ja käyttäydyttävä tietyllä tavalla.
Pornon räjähdysmäisesti lisääntynyt määrä yhteiskunnassa on vääristänyt kuvaa seksuaalisuudesta yhä enemmän. Valtaosa pornosta edustaa sakraalichakran tukkeumaa: nainen alistetussa asemassa seksiobjektiksi muutettuna toteuttaa dominoivassa asemassa olevan miehen fantasioita. Porno antaa myös miehestä yksipuolisen kuvan kyltymättömänä koneena, jonka pelkkä suorituskyky ratkaisee, onko seksi nautittavaa ja saavatko molemmat osapuolet tyydytyksen. Näin seksi latistuu elimiksi, suoritukseksi ja tekniikaksi. Internet on tehnyt pornon saamisesta helppoa, ja ihmiset viettävätkin sen parissa enemmän aikaa kuin koskaan. Nuoret oppivat seksuaalisuuden mallin pornoa katselemalla. Vallalla onkin paradoksaalinen tilanne: seksuaalisia virikkeitä on kaikkialla esillä enemmän kuin koskaan, mutta seksistä ei kuitenkaan koskaan puhuta avoimesti eikä sitä yritetä ymmärtää.
Homo- ja transseksuaalisuus
Kuten tiedämme, ei kaikkien entiteettien seksuaalinen halu suuntaudu vastakkaiseen sukupuolipolariteettiin. Homoseksuaalisuuden mahdollisuus kasvaa Ran mukaan silloin, kun entiteetin inkarnaatioista noin 65 % on tapahtunut sen nykyistä inkarnaatiota vastakkaisessa sukupuolessa. Homoseksuaalisuudessa ei tietenkään ole mitään väärää tai paheksuttavaa. Homoseksuaalisuus on yksi osoitus siitä, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat vain rooleja, jotka vaihtuvat eri inkarnaatioissa.
Homouden viha on pelkoa, jonka juuret ovat huonossa itsetuntemuksessa. Homoseksuaalisuus pelottaa niitä ihmisiä, jotka tarkastelevat maailmaa hyvin jäykkien sukupuoliroolien takaa. Eniten pelkäävät ne, joiden sisällä maskuliininen ja feminiininen energia ei ole tasapainottunut. Samasta maskuliinisen ja feminiinisen energian epätasapainosta juontuu transseksuaalisuuden pelko. Transseksuaalisuudessa entiteetti muistaa alitajuisesti, että hänen edellinen elämänsä vastakkaisena sukupuolena oli nykyistä tasapainoisempi. Tunne voi olla läsnä heti varhaislapsuudesta asti tai sitten laueta aikuisiällä jonkin kriisin seurauksena. Tällöin entiteetti alkaa tuntea syntyneensä väärään sukupuoleen.
Homo- ja transseksuaalit muistuttavat siitä, mitä jäykkiin sukupuolirooleihin sitoutuneet eivät halua muistaa: sukupuolisuus on vain rooli, ja jokainen mies on nainen ja jokainen nainen on mies.
Parisuhde kasvualustana
Yksinkertaisesti sanoen se, mitä seksuaalisessa energiasiirrossa ilmaistaan, on rakkaus. Kaikkien tukosten pääasiallinen syy on kyvyttömyys nähdä toinen Luojana.
Kysyjä: Mikä on tukosten pääasiallinen syy?
Ra: Tukosten pääasiallinen syy on kyvyttömyys nähdä toinen itse Luojana, tai toisin sanoen, rakkauden puute. (k4, s87, 110)
Universumin (nykyisen oktaavin) alkuaikoina ei ollut unohduksen verhoa, jolloin kaikki kolmanteen ulottuvuuteen inkarnoituvat entiteetit näkivät itsensä ja toisensa Luojana. Jokainen aktiviteetti johti seksuaalienergiasiirtoon. Tällöin entiteetit eivät kokeneet tarvetta muodostaa pitkäaikaisia suhteita. Jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa pystyi olemaan vihreän säteen alueella.
Seksuaalisen energiasiirron helppoudesta johtuen energiasiirron voimakkuus ei ollut tuolloin kovin intensiivinen. Lyhytaikaisissa suhteissa ei myöskään virinnyt halua antautua kehittämään itseään pidemmälle. Elämä oli ”liian helppoa”, koska kaiken sai ponnistelematta. Vallitsi jatkuva ekstaasi, mutta samalla myös tylsyys, koska entiteetit eivät nähneet syytä ponnistella mihinkään suuntaan. Elettiin kuin Eedenin puutarhassa.
Logos päätti asettaa unohduksen verhon, jolloin kolmanteen ulottuvuuteen inkarnoituvat eivät enää muistaneet, että jokainen on Luoja. Yksi unohduksen verhon tarkoituksista oli saattaa entiteetit yhteen muodostamaan pidempiaikaisia ihmissuhteita, joissa he kehittävät itseään. Näin luotiin perusta parisuhteelle. Verhon asettamisen jälkeen kolmannen ulottuvuuden seksuaalienergiasiirron eteen tarvitsee tehdä työtä, mutta jos energiasiirrossa onnistutaan, on se paljon intensiivisempi kuin ennen unohduksen verhon aikaa.
Vihreän säteen parisuhde
Rakkauden edellytys on, että toinen nähdään Luojana. Miten tähän päästään? Ainoa keino on nähdä ensin itsensä Luojana ja rakastumalla itseensä tulisesti, sokeasti ja ehdoitta. Takertumalla toiseen yritämme paikata sisällämme olevaa rakkauden puutetta. Kun emme pysty elämään rakkaudessa, yritämme etsiä rakkautta ulkopuoleltamme. Parisuhteesta voi muodostua onnellinen vasta, kun pystyy olemaan onnellinen ollessaan yksin eikä tarvitse ketään. Muutoin parisuhde on oman itsen pakenemista, ja tuomittu tuottamaan murhetta. Se mitä me todella etsimme, on todellinen Itsemme. Sen voi löytää toisen kautta, käyttämällä toista peilinä, mutta kukaan toinen ei voi sitä suoraan antaa täyttämällä sisällämme olevan tyhjyyden tunteen.
Kärsimys on seurausta unohduksen verhosta, joka loi illuusion, että tähän maailmaan synnytään yksinäisyyteen. Egoon takertunut mieli kokee elävänsä erillään muista ja ennen kaikkea Luojasta. Ero Luojasta on kaiken kärsimyksen lähde. Todellinen ero ei tietenkään ole edes teoriassa mahdollista, mutta kolmannessa tiheydessä eläessä eron tunne on hyvin voimakas luoden yksinäisyyden illuusion.
Kulttuurissamme punainen (sydän) symboloi rakkautta, vaikka punainen on juurichakran eli pelkän seksuaalisen halun väri.
Kulttuurimme markkinoi lääkkeeksi tähän yksinäisyyden tuskaan miehen ja naisen välistä takertuvaa kiinnittäytymistä, jota yleisimmin kutsutaan romanttiseksi rakkaudeksi. Tällä tavoin myydään levyjä, kirjoja, elokuvia ja niin edelleen. Takertuvassa kiinnittäytymisessä syntyy riippuvuussuhde, jossa parisuhteen osapuolet alkavat tuntea omistusoikeutta toisiinsa – ”minun mieheni, minun naiseni.” Kaikkein pisimmälle omistusoikeuden ajatus viedään lakiin perustuvassa avioliitossa. Yleensä tosin ei tarvitse mennä edes avioon asti, vaan omistusoikeuden ajatus alkaa jo seurustelun alkaessa.
Rakkaus ja laki ovat huono yhdistelmä. Rakkaus saa alkunsa universaalista vapaasta tahdosta mutta useimmat ihmisen lait koskevat omistusoikeuden rajaamista. Monet suhteet etenevät hyvin siihen saakka, kunnes astutaan avioon. Kun laki on yhdistänyt osapuolet, alkavat he vähitellen vaatia omistusoikeudelleen vastinetta. Orastava rakkaus kuihtuu hiljalleen pois, ja jäljelle jää kaksi egoa, jotka yrittävät manipuloida ja kontrolloida toisiaan. Kun parisuhteen arki on osoittanut, että täydellistä ihannekumppania ei löytynyt, sellainen yritetään muokata. Tai sitten erotaan ja hypätään seuraavaan suhteeseen, joka niin ikään päätyy väistämättä samaan tilanteeseen, ellei pystytä nousemaan egon yläpuolelle.
Jos kaksi rikkinäistä puolikasta lyöttäytyy yhteen, ei seurauksena ole yksi ehjä kokonainen vaan yksi rikkonainen. Hetken päästä puoliskot syyttelevät toisiaan siitä, miksi yhä tuntevat vajavaisuutta, vaikka luulivat löytäneensä puuttuvan vastinparinsa. Yin ja Yang eivät voi muodostaa tasapainoista kokonaisuutta, jos jompikumpi niistä on epätasapainossa. Oman feminiinisyytensä kieltävä mies ei voi rakastaa naista, koska näkee naisessa halveksimansa ja pelkäämänsä puoliskon itsestään. Hän kieltää puolet todellisuudesta. Sama pätee maskuliinisuutensa kieltävään naiseen – hän ei voi rakastaa miestä.
Feminiinisen ja maskuliinisen energian tasapainottaminen ei tarkoita ulkonäöllisiä muutoksia: hyvin miehisen miehen näköinen mies voi olla täydellisesti hyväksynyt feminiinisen puolen sisällään, ja sama pätee hyvin naisellisen näköiseen naiseen.
Onnellisuus voidaan saavuttaa vain itsetuntemuksen kautta. Itsetuntemus johtaa itsensä oivaltamiseen, eikä tällöin enää ole tarvetta etsiä ulkopuolisia kohteita vaillinaisuuden tunteen täyttämiseksi. Kun parisuhteen puoliskot tietävät, että he eivät tarvitse toisiaan ollakseen onnellisia, voivat he juuri siksi muodostaa onnellisen parisuhteen. Rakkaus voi kukoistaa ainoastaan vapaudessa. Tällöin myös mustasukkaisuus on mahdotonta. Mustasukkaisuutta pidetään usein rakkauden merkkinä, vaikka se on merkki sen puutteesta.
Kun parisuhteen molemmat osapuolet ovat tasapainottaneet itsensä vähintään vihreään säteeseen saakka, mahdollistuu seksuaalienergiasiirto. Tällöin seksuaalisessa aktissa antaudutaan toiselle hänet täydellisesti hyväksyen:
Ra: Vihreä säde on täydellisen universaalista rakkaudesta. Tämä on antamista ilman vastineen odottamista. (k2, s31, 33)
Sydänchakran tukkeuman yksi yleisimmistä syistä parisuhteessa on aikaisemmin mainittu omistushaluisuus.
Ra: Tämä energiansiirto tukkiutuu vain, jos toisella tai molemmilla entiteeteillä on omistamisen pelkoa tai omistetuksi tulemisen pelkoa, omistamisen halua tai halua tulla omistetuksi. (k2, s31, 31)
Seksuaalinen energiasiirto epäonnistuu myös silloin, jos vain toinen entiteetti värähtelee vihreän säteen alueella.
Ra: Toinen vihreän säteen mahdollisuus on, kun vain yksi kahdesta entiteetistä tarjoaa vihreää energiaa toisen tarjoamatta universaalia rakkausenergiaa. Tämän johtaa tukokseen sille, joka ei tarjoa vihreää energiaa ja lisää turhautumista tai halua. (k2, s31, 30)
Onnistuneessa energiasiirrossa Luoja kokee itsensä hyvin voimakkaalla tavalla. Kaikkein eniten energiaa siirtyy, jos molemmat osapuolet saavat yhtäaikaisen orgasmin. Orgasmi ei kuitenkaan ole edellytys onnistuneelle siirrolle, vaan seksuaalienergiaa siirtyy aina, kun vihreän säteen alueella värähtelevät entiteetit yhtyvät.
Kun molemmat entiteetit ovat saavuttaneet vihreän säteen, voidaan tavoitella energiasiirtoa korkeammissa chakroissa. Sinisen säteen energiasiirto on suhteellisen harvinainen ja vie yleensä aikaa saavuttaa. Siinä ehdoton rakkaus on jalostettu avoimeksi ja rehelliseksi kommunikoinniksi.
Ra: Sinisen säteen siirrossa tämän rakkauden laatu on jalostettu rehellisen kommunikaation ja selkeyden tulessa; tämä normaalisti vaatii merkittävän määrän aikaa saavuttaa. (k4, s84, 87)
Tarvittavan ajan määrä vähenee, jos parisuhteen osapuolet ovat toimineet yhdessä jo aikaisemmissa inkarnaatioissa. Tuolloin sinisen säteen energiasiirto voidaan saavuttaa nopeammin.
Seuraava taso on indigo säde, jonka energiasiirto on äärimmäisen harvinainen, mutta joka onnistuessaan mahdollistaa kontaktin älykkääseen äärettömyyteen:
Ra: Indigon säteen siirto on äärimmäisen harvinainen ihmistenne keskuudessa. Tämä on kehokompleksin sakramentillinen osa, jossa läpi violetin säteen voidaan tehdä kontakti älykkään äärettömyyden kanssa. (k2, s31, 31)
Viimeinen taso on violetti säde, josta voidaan avautua älykkääseen äärettömyyteen ilman unohduksen verhoa:
Ra: Emme voi puhua violetin säteen siirrosta kuin kommentoiden, että se on avautuminen äärettömän älykkyyden porttiin. Todellakin, indigo säde on myös tällainen, mutta verhoa ei ole nostettu. (k4, s84, 87)
Silloin kun orgasmi saavutetaan korkeimpien chakrojen seksuaalisessa energiasiirrossa, on se hyvin voimakas kokemus eikä rajoitu vain sukupuolielimiin. Tällöin jumalainen ekstaasi on mahdollista kokea koko kehossa. Orgasmin tuottama täyteläisyyden tunne on hyvin pitkään läsnä aivokuoressa yhdynnän jälkeen, eikä haihdu nopeasti pois muuttuen pian uudeksi himoksi, kuten alempien chakrojen seksiaktissa.
Moni henkisen tien kulkija pohtii, pitäisikö hänen elää yksin selibaatissa vai viettää kumppanin kanssa aktiivista seksielämää, jotta totuudenetsintä onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen joutuu tasapainottamaan itsensä seksuaalisuuden suhteen, mutta henkisen kehityksen kannalta mitään yhdynnän tai selibaatin pakkoa ei ole. Toiset kokevat, että yksin eläminen ja selibaatti sopivat heille parhaiten. Selibaatissa eläessä on mahdollista varastoida seksuaalienergiaa, ja ohjata se metafyysiseen työhön. Toiset taas haluavat kokea Luojan kumppaninsa kautta seksuaalienergiaa siirtäen, mikä niin ikään on metafyysistä työtä.
Myöskään parisuhteen rakkauden määrä ei riipu yhdyntöjen määrästä vaan laadusta. Toimiva suhde voi olla sekä täysin seksitön ja täynnä rakkautta että seksin kyllästämä ja täynnä rakkautta. Jos parisuhteen osapuolet kuitenkin pääsevät vihreän säteen alueelle, voivat he yhteispäätöksellä alkaa jalostaa energiasiirtoa ylemmissä chakroissa, mikä johtaa korkean valkoisen seksuaalimagian tasolle pääsemiseen.
Seksuaalisuus jatkuu korkeammissa tiheyksissä
Kaiken kaikkiaan seksuaalisuudessa on kyse paljon enemmästä kuin pelkästä kehollisesta vaistosta tai vietistä, jonka ainoa tarkoitus on turvata lajin lisääntyminen. Seksuaalisuus on ihmismielelle tabujen ja kieltojen aluetta, joten oman seksuaalisuutensa kanssa tasapainoon pääseminen on tärkeää. Luominen on energioiden jatkuvaa siirtymistä ja yhtymistä eli luonteeltaan seksuaalista. Seksuaalisuus ei rajoitu kehoon, eikä ole pelkkää kehollista ilmaisua, vaan se on sekä kehon, mielen että hengen yhtymistä.
Seksuaalisuuden prosessit muuttuvat siirryttäessä kolmannesta tiheydestä korkeampiin. Seksuaalienergiasiirtoa kuitenkin tapahtuu kaikissa tiheyksissä lukuun ottamatta seitsemättä.
Kysyjä: Tapahtuvatko tämän luonteen energiasiirrot viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä tiheydessä – kaikissa säteissä?
Ra: Säteillä, kuten te ne ymmärrätte, on erilainen merkitys seuraavassa tiheydessä ja sitä seuraavassa tiheydessä ja niin edelleen, joten meidän täytyy vastata kysymykseesi kieltävästi. Energiasiirrot tapahtuvat vain neljännessä, viidennessä ja kuudennessa tiheydessä. Nämä ovat yhä luonteeltaan mitä kutsuisitte polarisoituneiksi. Kuitenkin, johtuen näiden tiheyksien kyvystä nähdä yksilöiden väliset harmoniat, nämä entiteetit valitsevat kumppanit, jotka ovat harmonisia, siten sallien jatkuvan energiasiirron ja jokaisen tiheyden käyttämän kehokompleksin lisääntymisen. Prosessi on erilainen, kuten saattaisitte ymmärtää, viidennessä ja kuudennessa tiheydessä. Kuitenkin, se perustuu näissä tapauksissa yhä polariteettiin. Seitsemännessä ulottuvuudessa ei ole erityistä energiavaihtoa, koska on tarpeetonta kierrättää kehokomplekseja. (k2, s32, 40)
————————-
Kosminen Valo 